Miljoona kärpästä ei voi olla väärässä, vai voiko?

Olen ollut jo pitkään kiinnostunut valokuvauksesta, ja vaikkakin patikointi- ja kuvausretkeni ovat vähentyneet inspiraationi siirtyessä valokuvauksesta musiikkiin ja teknisiin vempeleisiin, olen ottanut valokuvia satunnaisista päivieni tapahtumista kuvapäiväkirjatyyliin. Valon ikuistajana on toiminut uskollinen Applen kannettava luuri, ja ohjelmistona ei puhelimen oma kameraohjelma vaan kuviin perustuva sosiaalinen yhteisöohjelma Instagram.

Instagram on ilmainen ohjelma/sosiaalinen media, johonka ennen valokuvien räpsimistä täytyy tehdä käyttäjätunnus. Käyttäjämäärä on kasvanut räjähdysmäisesti, ja niin julkkiksia kuin pikkujulkkiksia pystyy “seuraamaan” napin painalluksella. Simppeli ulkoasu on suuri plussapiste, ja ikinä ei ole kuvien ottaminen kännykällä tuottanut näin hienoja lopputuloksia pienellä vaivalla. Valmiiden kuvasuodinten joukosta löytyy kopioefektiä vanhoista lelukameroista punaisine valovuotoineen polaroid-kameraan, ja ohjelma kuvaa jokaikisen kuvan neliöformaatissa. Suotimet ovat heti käytössä, eikä niitä täydy ostaa erikseen kuten kilpailevassa Hipstamatic-ohjelmassa. Kuvan voi räpsäisyn jälkeen jakaa esim. Facebookiin, Twitteriin, Flickriin ja Foursquareen muidenkin kuin omien Instagram-seuraajien nähtäväksi.

Kaiken tämän yksinkertaistetun toiminnan alla piilee kuitenkin ongelma. Ohjelman sosiaalinen puoli on toteutettu huonosti. Vanhoja Instagram-kuvia on vaikea katsella mistään muualta kuin kännykästä, johtuen siitä ettei Instagramin nettisivuilla ole mitään mahdollisuutta löytää vanhojen kuviensa osotteita, eikä sivuilla ole edes yksinkertaista kuvagalleriaa. Ainoat toiminnot kirjautumisen takana liittyy henkilö- ja tilitietoihin, joita pystyy muokkaamaan. Jos tahdot nähdä vanhoja Instagram-kuviasi tietokoneellasi, täytyy sinun turvautua joko ohjelman osoitteenkopiointitoimintoon tai etsiä kuvan URL-osoite vaikkapa mikroblogisi kautta.

Eikä siinä vielä kaikki.

Ärsyttävin puute mikä on missään sosiaalisessa palvelussa tähän päivään saakka tullut vastaan löytyy myös Instagramin toiminnasta. Jos löydät mukavan kuvan jonkun toisen käyttäjän kuvasyötteestä, on ainoa mahdollinen paikka ihastella sitä kännykkäsi pieneltä ruudulta. Toisten kuvia ei voi millään ilveellä tallentaa puhelimeen, saati sitten katsella tietokoneen ruudulta. Muiden käyttäjien kuvien osoitteita ei voi edes kopioida, joten kun uusien kuvien virta on ajanut sen silmään iskeneen kuvan ohitse, tuo kyseinen kuva on historian havinoissa. Missään ei ole löydettävissä enää tietoa siitä, että olet tykännyt kuvasta tai kommentoinut sitä, joten koko tykkäystoiminto menee täysin hukkaan. Suosikkilistaa ei löydy, ja koko ohjelman toiminta kannustaa huonojen räpsäisyjen ottamiseen. Instagram voisi hipoa täydellisyyttä, jos se ottaisi huomioon myös ne kuvaajat, jotka ajattelevat kuviaan muinakin kuin informaatiovälipaloina ja hetken hupina.

This was posted 3 years ago. It has 0 notes.