Jani Anttonen

Kävin päivällä kahden presidenttiehdokkaan vaalitapahtumassa Turussa, Timo Soinin pitäessä puhetta VPK-talolla ja Pekka Haaviston puolen tunnin odotuksen jälkeen Skanssin kauppakeskuksessa.

Haaviston kannattajana odotin innolla päästä keskustelemaan asioista naamakkain lempiehdokkaani kanssa, ja vahvistaa näin mielipidettäni ääneni saajasta.

Ensimmäisenä vuorossa oli lehdistön ihannetyttö, Timo Soini. Tila oli valittu harkiten, ja äänentoisto ja kahvitus unohtamatta hieman huvittavaakin vaalikrääsää oli kunnossa. Yleisö oli sen näköistä kun pitääkin: Maukka perusjätkät veti nisua nassuun kansallishenkisissä tunnelmissa. Polkan soitua oli aika lähteä salin puolelle, jossa Kike Elomaa esitteli ehdokkaan aplodien saatellessa herran lavalle. Jo vaaliesitteissä ja -lehdissäkin mainitut arvot ja parannusehdotukset kaikuivat lähes täydelle salille. Abortti- ja homoavioliittokannoista puhuminenkin jäi onneksi vähemmälle puheenjohtajan ollessa selvä, ilman median turhaa ja naurettavaa puuttumista henkilökohtaisiin arvokysymyksiin. (Ulkopoliittinen johtaja harvemmin päättää moisista asioista…) Paljon esillä ollut asioiden yksinkertaistaminenkin tai äänestäjiensä aliarviointi oli puheesta kaukana, ja asioista puhuttiin niiden omilla nimillä, esittäen oma ammattitaito ja oppineisuus valtiotieteiden saralla. Talousasiat olivat esillä kriisin ollessa käsillä, mutta jumittumatta vakaviin asioihin heitti Timppa parit taputukseen ja hörähdyksiinkin johtaneet vitsit ilmoille. Soini oli samanaikaisesti ihmisenläheinen ja selvä johtaja, puhuen niistä asioista jotka Suomea ja lähiympäristöä merkitsevät, puhumatta itsestään tai asioista johon hän ei voisi teoillaan presidenttinä vaikuttaa sen enempää mitä on tarve.

Tilaisuus oli ohi, ja mielessä lähinnä pyöri kysymys tiesivätkö VPK-talolla olleet todennäköiset äänestäjät mitä asioita Soini oikeasti ajaisi presidenttinä; tuntevatko äänestäjät tämän henkilön arvomaailmaa, vai ovatko he vain sulkeneet itsensä perussuomalaisen suvaitsemattomuuden ja sulkeutuneisuuden kuplaan, jonka asialla Timo Soini ei ole osoittanut olevansa? Ajokki käyntiin ja nokka kohti Skanssia.

Eva Biaudetin jälkeen Skanssin keskustorille oli luvan saapua pressagalluppien viimeaikainen suosikki. Biaudetin vaalilehtien esitellessä lähinnä “kivoja tyyppejä” jotka äänestävät Biaudetia, meni viimeinenkin usko tähän ehdokkaaseen jota ei luulisi muutenkaan kuin bättre folkin äänestävän teesien liikkuessa niinkin neutraaleilla pöppöpuhelinjoilla kuin suvaitsevaisuudessa. Kauppareissusta kiirehtiessä takaisin tapahtumapaikalle tuli huomattua kiireen olleen turhaa. Haavistolippuja pystytettiin ja brosyyrejä pistettiin pöydälle vasta parin vaaliavustajan ollessa paikalla ilmoitetulla alkamishetkellä 15.00. Mielessä kävi: Onkohan Haavisto saapumassa paikalle lainkaan?

Vihreäliiviset saapuivat paikalle kuin täit tervassa, ja jo kannattajienkin ilmestyessä paikalle, juttelivat kampanjoijat vain keskenään, ottamatta yleisöön mitään kontaktia koko puolen tunnin odotuksen aikana, toisin kuin Biaudetin tukiryhmä. Altavastaajien pitää ilmeisesti yrittää kovempaa kun tilanne on mitä on, siitä pisteet heille.

Huhujen liikkuessa sisäänpäinkääntyneiden kampanjaheebojen suputuksessa toisilleen tuli kuultua että Haavisto is in da haus. Vihdoin! Pekka käveli paikalle, ja tilaisuus pääsi oikeutetusti alkuun. Hän mainitsi aluksi mikkiin, että heitä on kielletty käyttämästä mikkiä tilaisuuden aikana, joten käsky kävi yleisön siirtyä lähemmäksi nuotiohippeilyhengessä kuulemaan ja keskustelemaan ehdokkaan kanssa. Valitettavasti keskustelu poikkesi heti raiteiltaan. Haavisto aloitti kertomalla kampanjastaan ja miten hän oli hassusti sopinut herra Hakkaraisen kanssa, että se on ihan hyvä jätkä vaikkei tykkääkkään neekereistä. Voi kuinka söpöä. Matkan varrella oltiin myös tehty vaalityötä tosi ihmisläheisesti ja söpösti maatilalla jossain pohjoisen lakeuksilla istuen äänestäjäehdokkaan sohvalla. Alkupuhe oli hymymagneetti, ja maailmanparantajat ympäristöjärjestölaukkuiset rauhanihmiset oltiin jo voitettu puolelle.

Jopa pitkästyttävänkin ja päämäärättömän lähtölaukaisun jälkeen oli luvassa kysymysten aika. Ei-paljon-paskaakaan presidentin vallan alle kuuluvien aiheiden, kuten nuorten syrjäytymisen ja suvaitsevuuden aika oli ohitse. Toivottavasti. Tulipa tuossa hassuttelumielessä heitettyä vihreiden presidenttiehdokkaalle hyvin kiperä kysymys energiapolitiikasta: “Kun te tuossa mainitsitte tuulivoiman tarpeesta, niin mikä on kantanne ydinvoimaan sen ollessa kuitenkin vihrein energiamuoto suhteutettuna taloudelliseen kannattavuuteen ja saaste/energiasuhteeseen?” Puheeksi tuli Haaviston kanssa tuulivoiman markkinoinnin vaikeus; miten saadaan kaadettua esteet uusiutuvan energian käyttöönottamisen suhteen? Mainitsin herra Haavistolle dilemman keskimmäisen ongelman, rahan. Tähän hän vastasi hyvin ympäripyöreästi vältellen mitään ratkaisua (Ei suora lainaus, kestäkää ja tajutkaa sarkasmini): “Tässä on nuorten ongelma, että ajatellaan kaiken pyörivän vain rahan ympärillä. Tuossa jossain Muumimaailmassa kysyttiin galluppia jokin aika sitten söpösti että miettikää hetken aikaa mielessänne, mikä teille elämässänne on kaikkein tärkeintä. Kukaan ei vastannut: Raha.” Vihreät olennot närkästyivät epävihreydestäni, ja alkoi pienimuotoinen pillitys siitä miten ollaan niin ydinvoimavastaisia ja yhteisöllisiä. “Kyllä kai sinä Pekka olet kuitenkin ydinvoimaa vastaan? :(”, kuuluikin yksi kysymys mielensäpahoittajabileissä.

Ympäripyöreyden sinfonia jatkui. Suvaitsevaisuus kävi taas puhujan suulla, ja parin kysymyksen jälkeen sain taas kysyttävää. Tämä kysymys päättäisi suhtautumiseni Haavistoon, ja lopulta päättäisi, äänestänkö häntä hänen kuitenkin ollessa mielestäni hyvä tyyppi. Tässä hetkisen rikkinäisessä puhelimessa pyörineitä lainauksia, asiasisällön kuitenkin pysyessä samana:

“Presidentti Halosen on ollut aika näkymätön, ja hänen tehtäviinkin on näköjään kuulunut vain uudenvuodenpuheen pito, ja that’s it. Miten te aiotte näkyä politiikassa, ja varsinkin ulkopolitiikassa, mitkä ovat niitä asioita, mitä tahdotte parantaa?”

“Mielestäni presidentti Halonen on tehnyt monia asioita oikein, ja olemme olleet esimerkkinä ja edelläkävijöinä maailmalle hänen ollessa ensimmäinen naispresidenttimme. Me suomalaiset voitaisiin olla rauhan sanansaattajia. Rauhanasiat profiloituvat yleensä aivan liikaa yksittäisiin henkilöihin, joten me voitaisiin suomalaisina yhdessä olla rauhan asialla. Sudanissa esimerkiksi bla bla bla…”

Orastava Euroopan ja Suomen talouskriisi painettiin villaisella, ja jatkettiin samalla diibadaaballa kuin ennenkin. Samalla Haavisto kumosi minkäännäköisen auktoriteettinsa alentumalla kansalaisten tasolle, pakenemalla vastuuta ja keskustellen kivoja. Haaviston kanssa on varmaan ihan kiva jutella päivän kuulumisia, mutta ei tuosta miehestä presidentiksi ole. Lisäksi, miksi ihmeessä valtionmiehen pitäisi olla miettimättä raha-asioita, millä ihmeellä Pekka Haavisto luulee että maailma ja meidänkin valtio pyörii?

Kiitos huonolle vaalityölle, olen vieläkin epävarma siitä, ketä äänestän. Kehotan teitä muitakin äänestäjiä, nuoria sekä vanhoja, keskittymään siihen mitä itse tahdotte. Älkää perustako näkemyksiänne gallupeihin tai mitäänsanomattomiin kiltteihin mainosjulisteisiin, vaan keskustelkaa, ottakaa selvää.

What is wrong with you Mozilla? Google could deliver their Lion-compatible browser in less than a month from the update, and you’re still delivering a half-assed version with a bad support for the gestures used. Seriously, how damn hard could it be to add a scroll overflow linen kinda thingy and some animation to the back and forward gestures? You already finally have them working so how hard is it to animate them?

Nice item. Cute little thing this.

joshuatopolsky:

Separated at birth!

Etukäteen varmaan jo tulisi varoittaa, että monien mielestä tästä eteenpäin kirjoittamani teksti vaikuttaa vain yksinäisen nörtin ruikutukselta, tekstiltä ihmiseltä, joka ei osaa sopeutua yhteiskunnan normaaleiksi katsomiin ajanviettotapoihin. Tämä blogimerkintä on kirjoitettu stereotypifioiden lyhentäeeksi sen pituutta. Romaani on sopimaton formaatti blogiin.

Lapsena pyörit todennäköisesti pihalla kavereittesi kanssa. Jos oltiin sisällä, pelattiin pleikkaria tai lautapelejä, katseltiin televisiota tai leikittiin leluilla, joko yksin tai porukalla. Kun menit kouluun, laajeni kaveripiiri tuodessaan uusia persoonia joukkoon mukaan, joiden temperamenttien kanssa tuli pärjätä ja muokata itseään sopivammaksi ryhmään. Aika tuntui kuluvan nopeammin. Oli iltojesi tekemisenä joku harrastus tai ei, rupesi ryhmä tai valmentaja kieltämään tapoja joilla voit viettää aikaa. Yläasteella ajanvietto useimmilla lähinnä keskittyi mopoiluun, sekoiluun ja päättömään maleksimiseen yleisissä tiloissa. Kun sitten täytit 18, alkoi viimeistään mopo karata käsistä niin kuvainnollisesti kuin kirjaimellisestikin. Viinan piru astui mukaan kuvioihin ja ajanviettotavat tylsistyivät ja taantuivat vain siihen yhteen, perisuomalaiseen kännäämiseen. Mihin katosi omaperäisyys ja mielikuvitus?

Jos ikäisistäsi poikkeat, olit sitten vauva, jonne, nuori, vanha tai kuollut, olet outo.

HK Areena Wallpaper:

Full size download: www.deviantart.com/download/247342354/hk_areena_wallpaper…

Original from Anssi Koskinen: www.flickr.com/photos/92132559@N00/1261530976

I made this wallpaper for all of you who love HC TPS and have craved for a wallpaper that fits your HD monitor. In 2560 x 1440 px goodness I present you, HK Areena (Turkuhalli, Elysee arena)!

liberationfrequency:

Propaganda posters of Soviet space program 1958-1963 

Soviet Propaganda appreciation post.

“Mul on BMW mis on yli 523789hp ja kävin vähä heittää perää uusil lumil XDXD”

“Pistin madallussarjan Audiin nyt on vitun sporttinen alusta”

“Otin viivoi vähä XD”

Voi jumalauta nyt ihmiset. Auto on kulkuväline, ja tiet ovat juurikin sitä paikasta A paikkaan B siirtymistä varten, ei varten kilpa-ajoa autojen kesken tai moottoripyörillä keulimista varten. Ihmisiä ihan oikeasti voi kuolla teiden varsilla ja suojateillä, ei tämä elämä ole mitään videopeliä mistä saa lisää rahaa yliajetuista lapsista. Masentaako teidän päiväduunit niin paljon että täytyy irrotella kulkuväylillä sillä statuksenpönkityspippelinjatkeella minkä olette hankkineet niillä rahoilla, jotka ovat säästyneet jokaisena viikonloppuna tapahtuvien kalsarikännien tai lähipubikäyntien jäljiltä?

Aivopierukirjoitustani inspiroi ja potkii eteenpäin tämäniltainen tapahtuma, jossa Turussa, Haritun asuinalueella neljänkympin nopeusrajoituksen voimassaoloalueella tulee aivan puskista tummanvihreä BMW kahdeksaakymppiä ja ohittaa allekirjoittaneen, hänen ollessaan suojatien/hidasteen päällä. Vastaan tuli vieläpä auto, ja oli senteistä kiinni, olisiko kyseinen Biimeri osunut jompaan kumpaan ajoneuvoon. Takana tuli ilmeisesti kaahaaja-auton kaveri moottoripyörällään, myös ohittaen vaarallisesti asuinalueella. Mitä jos suojatiellä olisi ollut joku?

Teidän tyhjäpäiden (Audi-omistajien pääasiallisesti) nopeusrajoituksien piittaamattomuudessa ei ole mitään ylpeiltävää, eikä mitään vitun järkeä. Jos tahdotte ajaa kilpaa, se kyllä onnistuu, varsinkin kesällä kun on ties mitä autoharrastajatapahtumia ympäri Suomea. Menkää sinne radalla.comiin polttamaan sitä kumia, eikä teille joita ihan normaalit työssäkäyvät ja -käymättömät ihmiset käyttävät päivittäin. Naantalin pikatiellä rivissä keulivat BoNNNBERIidiootit, kaatukaa ja halvaantukaa. Samaa toki toivon myös rikoksia harrastaville nahkatakkisille keski-iän kriisiä poteville tuhkamunille, jotka panevat tyhmiä pikkutyttösiä kerhohuoneillaan omien vaimojen silmien välttäessä.

Tähän autoilukulttuuriin on saatana saatava joku roti. Eihän edes Italiassa homma ole näin norsun vitulla?

Maailmassa ei ole mitään helpompaa kuin ajaa ylinopeutta. Joka ikisellä mopoautoa suuremman moottorin sisältävällä autolla voi kaahailla. Tehoja voi käyttää muuhunkin, esimerkiksi sujuvan liikenteen ylläpitoon ripeillä kiihdytyksillä risteyksistä.

Mikä helvetti meitä suomalaisia aikuisia ihmisiä vaivaa, kun ostetaan ja annetaan 14-kesäisille viinaa käteen?

Tulipa tässä mieleen käydä uimassa kuumana kesäiltana Ispoisten (joidenkin mielestä Uittamon) uimarannalla, jossa jo heti parkkipaikalle tultaessa oli tietä tukkimassa tusina mopoikäistä tyttöä päristimineen. Tungoksen ohitettuamme avautuu näkymä parkkipaikalle. 10k € maksavia mopoautoja parkissa vähintään viitisen kappaletta, keskellä tietä horjuvasti käveleviä lippiskansalaisia, parkkeerattua heräsikin mieleeni kysymys: “Onko Suomen populaatiosta 80-90% alaikäisiä?”

Ranta oli pakattu sadoilla siideri- ja kaljapäissään tappelevilla, örveltävillä, angstaavilla ja muutenkin ärsyttävillä, silti huolta herättävillä Jonneilla ja Lissuilla. “Lopettakaa toi!” “Haista vittu!” “Naama kii!” - Tunnelmia rannalta. Joukossa oli myös epäonnekkaaseen aikaan biitsille osuneita lapsellisia, rauhallista iltaa viettämään lähteneitä nuoria aikuisia sekä kaikista ennakkoluuloista huolimatta hyvin käyttäytyviä ulkolaisia, jotka lähinnä näyttivät ihmettyneiltä miten äänekäs voi suomalainen teini ollakaan. Joku kärkäs finninaama olikin heti jakelemassa vastalauseita kun mainitsin alkoholihuuruisten teinien määrästä ääneen. Olin kuulemma joku wannabe. Joku. Vakipaikalle saapuessa väliin mahtui niin tangoihin pukeutuneet lähiöiden kasvatit, suomalaisia pubibändejä kuuntelevat kolmekymppiset koiranomistajat, jotka olivat sytyttämässä avotulta metsäpalovaroitusten aikaan kännissä, kuin myös rähisevä testosteroniryöpyn ja etanolin sekoittama mopoikäinen sekalaissoppa, jossa kaksi perjantaisen rantabönthöilyextravaganzan poikaosanottajaa tappelivat maassa, kannustus- sekä haukkumishuutojen kaikuessa katsomosta. “Siirrytäämpä johonkin rauhallisempaan paikkaan.”

Jo hetken uitua lensi jostain kaukaa, joko sitten ohi kulkeneesta veneestä tai lippispään kädestä ruskealasinen 0.33 l etiketitön olutpullo veteen. Oli sitten kummasta lähteestä tahansa, ei varmaan heittäjällä käynyt mielessä että ranta on pääasiallisesti uimista, auringonottoa ja rentoutumista varten, eikä välttämättä ole kauhean terveellistä saada parinkymmenen metrin ilmalennon ajan liike-energiaa kerännyttä pulloa päähän uidessa parimetrisessä vedessä. Tulipahan sitten ainakin tienattua senttejä.

Onko niille ihanille jopa ehkä koulumenestystäkin nauttiville kilteille kullannupuille pakko antaa lupa lähteä “viettämään kavereiden kanssa kesäiltaa” läheiselle rannalle satapäin? Saati sitten ostaa muutama juoma, koska “mitä haittaa siitä mukamas voisi olla? Juodaanhan mekin…”

Kotiin tullessani pomppasi mieleeni kysymys, jonka kysynkin jokaikiseltä tämän tekstin loppuun lukeneelta -91 tai aiemmin syntyneeltä: Oliko meidän ikäluokassa mopoikäisenä samanhenkistä toimintaa, ja varsinkaan tässä laajuudessa?

Mielestäni ei, ja siksi tämä ilmiö ihmetyttääkin itseäni aivan mielettömästi. Saattaa tietysti olla, että aika kultaa muistot, tai että liikuin itse niin hiljaisissa piireissä etten päässyt tai saanut etuoikeutta osallistua näihin kesäisiin ja jännittäviin ikäisteni yleisötapahtumiin.